lauantai 24. joulukuuta 2011

Pohjanoteeraus

Lauantaina 17.12 oltiin agilityepiksissä Maalahdella, eikä päivä olisi voinut mennä meidän osaltamme huonommin.

Ilmottauduin ykkösiin ja hypärille. Kisat järjestettiin pienehkössä hallissa jossa oli paljon porukkaa, ja Laralla oli pitkästä aamulenkistä ja suht. lyhyestä matkasta huolimatta mielettömästi virtaa: käytiin välillä tokoilemassa ja se teki tosi kivasti ja keskitty, mutta heti kun jäi toimeettomaksi, aloitti haukkumisen...

Ykkösrata oli aika mukava, 22 esteen rata, jossa oli paljon mutkikkaita ohjauksia ja valsseja sekä kepit. Ajattelin, että koiralla on agilitytauon ja odottelun jälkeen kauheasti vauhtia, mutta sitä ei olisi koko touhu voinut vähempää kiinnostaa. Se juoksi kuin täi tervassa ja näytti lähinnä siltä, että ottaisi hatkat millä hetkellä hyvänsä, ja kepeillähän se lähtikin sitten harhailemaan ja ne menivät aivan miten sattuu. Loppurata meni tahmeasti, enkä koiraa odotellessa keskittynyt ohjaamiseen, ja taisi siinä joku virhe senkin takia tulla.

Lisää odottelua ja uusinta, joka ei oikeastaan mennyt paljoa sen paremmin. Kepit meni puihin ja loppurata hitaasti, mutta taisin tälläkertaa ohjata sen virheettömästi. En luottanut Laraan ollenkaan, joten jätin sille pannan kaulaan, mistä tuli vähän sanomista.

Tauno oli kuskina ja meni kisojen ajaksi Vaasaan, joten mun piti soittaa se hyvissä ajoin hakemaan. Kun hypärin tutustuminen oli ohi, aattelin, ettei mene enää kauaa, joten soitin Taunolle. Hypäri oli juuri sen tyyppinen kuin mitä ollaan yleensä reenattukkin, ja aika helppo, joten olin aika varma sen suhteen. Kun ollaan Laran kanssa kisoissa, mätsäreissä, näyttelyissä tai edes reeneissä, paikalla ei saa olla perheenjäseniä, koska koira ei keskity ollenkaan, varsinkaan vieraalla paikalla. Oltiin sitten Laran kanssa ulkona odottelemassa, ja siinä vaiheessa kun se tunnisti parkkipaikalle ajavan auton, peli oli menetetty - ei voinut muuta kun päästää koira tervehtimään Taunoa ja syyttää itseään, että soitin liian aikaisin ja olin vielä koiran kanssa ulkona.

Kun Lara jo tiesi, että Tauno oli paikalla, sen oli pakko tulla halliin, ja toivoa, ettei koira huomioisi Taunoa mitenkään, jos sekään ei huomioisi sitä. Hypäri meni juuri niinkuin kuvittelinkin: Alkurata meni moitteettomasti hieman haparoiden, mutta kutoshypyltä koira karkasi yleisöön. Ei muutakun alusta, ja tälläkertaa koira jätti radan jo kolmosputkelta. Kannoin sen sitten loppupäähän, ja mentiin muutaman esteen putki-aita-pätkä, jonka jälkeen palkkasin ja kehuin ylitsevuotavasti ja lähdettiin kotiinpäin - ja koko hommassa meni reilut 7 tuntia.

Aina ei voi onnistua, mutta olin superpettynyt Laraan ja lähinnä siihen, ettei se osannut käyttäytyä, ja kun olisi päässyt vihdoin tekemään, se ei edes yrittänyt. Ja kun vihdoin olisi ollut edes mahdollisuus onnistua, pilasin senkin, mistä en voi syyttää ketään muuta kuin itseäni. Eihän se päivä loppujenlopuksi niin huono ollut, vaan totaalinen pohjanoteeraus. No, tulipahan huomattua, ettei kepit oo vielä kisakunnossa, ja pitäisi hankkiutua johonkin reenaamaan ennen tammikuun epiksiä - jospa saisi aikaiseksi liittyä Lakeuden Kennelkerhoon ja vuokrata hallia joskus, hallikauden ohjattuihin kun ei kerkeä enää ilmoittautua... Noi tammikuun menot tuntuu vaan niin kauhean kaukaisilta, onhan ne vasta ensi vuonna, mutta epiksiin on enää kaksi viikkoa! Ehtiikö siinä ajassa tehdä mitään?

Käytiin aamulla kuvaamassa jouluaaton kunniaksi, ja tunnelma oli aika syksyinen, kun lunta ei ollut enää nimeksikään. Ihan syyskuulta nuo kieltämättä näyttää:





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti